Kuvassa: Laura Vehkanen, Meiju Lampinen, Samuli Helavuo, Henri Kähönen ja Perttu Hangaslahti. Kuva: Janne Björklund
Helsingin Sanomat | Kulttuuri | 15.11.2006
50-vuotias Klitsu tulkitsee vapautuneesti ensimmäistä shakespeareaan
Kellariteatterin 50-vuotisjuhlaesitys Myrsky tuntuu riehuvan läpi vuosikymmenten erilaisten näyttämötyylien. Neljään osaan jaettu, neljän eri ohjaajan näkemys William Shakespearen fantasiaklassikosta (Klitsun määritelmä) alkaa siinä määrin neutraalisti "teatteriteatterina", tyylipuhtaana ja hallittuna tosin, että katsoja ei vielä aavista joutuneensa aikakoneeseen. Toisen osan alleviivattu fyysisyys alkaa vähän vaivaannuttaa - vähänkö ysäriä! - kunnes kolmannen osan 60-lukulainen absurdismi jättimäisine liikkuvine silmineen avaa tulkinnan.
Neljäs osa, joka kattaa koko toisen puoliajan, liukuu 80-lukulaisesta genderblendauksesta progeoopperasekoiluun ja liioitteluun kasvaen lopussa ajankohtaiseksi poliittiseksi statementiksi, jossa taikuus rinnastetaan uskontoon. Saaren suuri velho Prospero paljastuu nimittäin juutalaisten kuninkaaksi, joka lupailee sovintoa ja lepertelee lemmestä, vaikka janoaakin kostoa.
Myrskystä on niin moneksi, että multitulkintaisen allegorian jyvittäminen neljälle ohjaajalle tuntuu ihan mahdolliselta, tässä tapauksessa jopa perustellulta ratkaisulta. Siksi ohjausten ja kohtausten rajat voidaan tehdä näkyviksi ilman että koherenssi kauheasti kärsisi, ja näyttelijät voivat kokemukseen katsomatta esiintyä juuri niin suurieleisesti tai leikkisästi kuin mihin tuntevat kutsumusta.
Ja leikkiä klitsulaisten Myrsky nimenomaan on, paikoin hurjasti pauhaavaa, paikoin tyyntyvää, paikoin hivenen turhauttavaa ja monin paikoin päätöntä, hauskaa kohellusta. Uskallan olettaa, että mikäli Shakespeare itse olisi voinut olla todistamassa tätä viimeisekseen mainitun näytelmän tulkintaa, joka ei todellakaan ole vaikea, saati jäykkä tai juhlallinen, hänen tärkkikauluksensa olisi tutissut niin naurusta kuin mielihyvästäkin.
Joka ei tunne Myrskyä ennestään, tuskin ymmärtää Klitsun esityksen perusteella paljon. Joka tuntee, voi yllättyä iloisesti siitä, että vanhan halkokellarin holveja pyyhkivä juhlaesitys - 50-vuotiaan teatterin ihka ensimmäinen shakespeare, muuten - on niin vapaa määritelmistä ja traditioista. Siksi se on juuri oikea esitys juhlistamaan teatteria, joka toimii liki kokonaan vapaaehtoisvoimin, ilman linjaa tai taiteellista johtajaa, ensi-iltoja tuottaen ja vapauttaan julistaen.
Siksi ei myöskään tee mieli asettaa esityksen osia paremmuusjärjestykseen tai nostaa mitään ylitse muiden; ei edes Laura Vehkasen kiinteästi näyttelemää Prosperoa tai Maruska Veronan suloista Mirandaa, ei Niina Vuorisaran Arielin metamorfooseja sen enempää kuin Calibanin ja kumppaneiden muuttumista mustaihoisiksi kliseiksi. Nuoren yleisön houkutukseksi mainittakoon kuitenkin, että tv-sarja Lostia tuskin olisi ilman Myrskyä...
Suna Vuori
M Y R S K Y - Kellariteatterin 50-vuotisjuhlaesitys
William Shakespearen fantasiaklassikko neljän ohjaajan yhteistyönä. Näytelmä jaettiin neljään osaan ja jokainen ohjaaja teki oman tulkinnan osuudestaan.
Teksti: William Shakespeare
Suomennos: Eeva-Liisa Manner
Ohjaus:
1. näytös: Kimmo Hirvonen
2. näytös: Reeta Tuoresmäki
3. näytös: Sirpa Riuttala
4. näytös: Inkariina Simola
Lavastus: Jegi Pekkala
Valot: Jenni Pystynen
Puvut: Noora Salmi
Rooleissa:
Mikkomarkus Ahtiainen, Perttu Hangaslahti, Samuli Helavuo, Martti Jantunen, Laura Kotila, Henri Kähönen, Balbina Käki, Meiju Lampinen, Elina Mikkola, Mikko Niemistö, Anna-Sofia Sysser, Laura Vehkanen, Maruska Verona ja Niina Vuorisara
A R K I S T O / I N K A R I I N A S I M O L A
Barbaarit: kaikki käsi kädessä yhteiseen hautaan [2010]
Deus Vult: Taidevatikaanin viimeiset päivät [2009]
Tunne-detox [2008]
Ikarusmaschine [2008]
Draaman tahto [2008]
Kohtalokkaat oppitunnit: tsehovilainen mafiaseikkailu [2008]
Taiteilijamyytin tuolla puolen [2008]
Maisterin opinnäytteen kirjallinen osio
Hamlet [2007]
Myrsky: IV näytös [2006]
-- > i n k a r i i n a s i m o l a n c v
-- > y h t e y s t i e d o t